Kävimme tänään katsomassa omakotitaloa tästä lähistöltä ja voi kuinka ihanalta se vaikuttaa.. Olen niin pitkään haaleillut asumisesta omakotitalossa, että tuskin maltan odottaa ensi viikkoon, jolloin selviää saimmeko me asunnon.
Olen kovasti lähettänyt positiivisia ajatuksia koskien asunnon saantiamme ja tiedän kyllä kaiken käyvän niin kuin meille parhaaksi on. Tilaa tulee paljon enenpi, viisi makuuhuonetta ja olohuone sekä keittiö ja alakerrassa saunatilat ja mikä minusta kaikkein mukavinta näin suurperheessä, kaksi vessaa. :)
Poikien huoneet olenkin miettinyt valmiiksi jo etukäteen, tai jos ollaan ihan rehellisiä niin olen mielessäni suunnitellut jo lähes koko talon. :) Tällainen sisustusintoilija kun olen. Kuvia minulla ei vielä talosta ole, mutta ajattelin huomenna käydä pari nappasemassa niin saan liitettyä ne tänne teidänkin nähtäviksi. Lähinnä nyt uskon vanhempiani kiinnostavan tämän.. :)
Ihana pakkaspäivä muuten ollut. Ystäväm kuuntelevana ja kommentoivana olkapäänä olin aamulla ja annoin siinä halatessa ja silittäessä samalla reikiä. Toivon ystäväni olon helpottavan ja uskon näin kyllä apahtuvankin ajallaan.
Olen ollut todella pitkästä aikaa yhteydessä erääseen ihanaan ystävään, joka oli kateissa minulta toistakymmentä vuotta, toiselle puolelle maailmaa. Pedro vietti täällä Suomessa joskus 90-luvun alussa muutamia kuukausia ja sinä aikana ystävystyimme. Hänen kotiinpaluunsa jälkeen en saanut häneen enää yhteyttä, mutta kiitos suuri tämän nykyajan teknologian, löysin hänet viimein ja olemme päässeet meilaamaan toisillemme. 10 000 km on kuitenkin sellainen matka, ettei sieltä tai täältä ihan noin vaan lähdetä toisen luo kahville. =)
Lapset olivat tänään taas normaalia levottomanpia, kai vaistosivat oman jännitykseni tuon asuntoasian suhteen. Onneksi kuitenkin päivä sujui ilman suurempia kommelluksia ja vaikka olikin namipäivä, ei makeansyönti saanut heitä aivan sekaisin kuitenkaan. Ja ainahan meillä on täällä hulinaa ja viipellystä niin että hitaammat kyllä jalkoihin jäisi. Juuri tästä syystä odotan tosi kovasti sitä asuntoa omaksemme.
Palaamisiin siis huomenna.. Iloa ja valoa, riemua ja rakkautta!
Olen kovasti lähettänyt positiivisia ajatuksia koskien asunnon saantiamme ja tiedän kyllä kaiken käyvän niin kuin meille parhaaksi on. Tilaa tulee paljon enenpi, viisi makuuhuonetta ja olohuone sekä keittiö ja alakerrassa saunatilat ja mikä minusta kaikkein mukavinta näin suurperheessä, kaksi vessaa. :)
Poikien huoneet olenkin miettinyt valmiiksi jo etukäteen, tai jos ollaan ihan rehellisiä niin olen mielessäni suunnitellut jo lähes koko talon. :) Tällainen sisustusintoilija kun olen. Kuvia minulla ei vielä talosta ole, mutta ajattelin huomenna käydä pari nappasemassa niin saan liitettyä ne tänne teidänkin nähtäviksi. Lähinnä nyt uskon vanhempiani kiinnostavan tämän.. :)
Ihana pakkaspäivä muuten ollut. Ystäväm kuuntelevana ja kommentoivana olkapäänä olin aamulla ja annoin siinä halatessa ja silittäessä samalla reikiä. Toivon ystäväni olon helpottavan ja uskon näin kyllä apahtuvankin ajallaan.
Olen ollut todella pitkästä aikaa yhteydessä erääseen ihanaan ystävään, joka oli kateissa minulta toistakymmentä vuotta, toiselle puolelle maailmaa. Pedro vietti täällä Suomessa joskus 90-luvun alussa muutamia kuukausia ja sinä aikana ystävystyimme. Hänen kotiinpaluunsa jälkeen en saanut häneen enää yhteyttä, mutta kiitos suuri tämän nykyajan teknologian, löysin hänet viimein ja olemme päässeet meilaamaan toisillemme. 10 000 km on kuitenkin sellainen matka, ettei sieltä tai täältä ihan noin vaan lähdetä toisen luo kahville. =)
Lapset olivat tänään taas normaalia levottomanpia, kai vaistosivat oman jännitykseni tuon asuntoasian suhteen. Onneksi kuitenkin päivä sujui ilman suurempia kommelluksia ja vaikka olikin namipäivä, ei makeansyönti saanut heitä aivan sekaisin kuitenkaan. Ja ainahan meillä on täällä hulinaa ja viipellystä niin että hitaammat kyllä jalkoihin jäisi. Juuri tästä syystä odotan tosi kovasti sitä asuntoa omaksemme.
Palaamisiin siis huomenna.. Iloa ja valoa, riemua ja rakkautta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti