Elämän etsintää..

Tänään on ollut antamisen päivä, ystävilleni olen apua antanut. Heidän suuria ja pieniä huoliaan kuuntelin antaen olkapään, jota vasten tukeutua. Olo on itsellä jotenkin vajaa, ontto ja hieman latistunut. Se ei kuitenkaan johdu ystävien murheista vaan oman elämän miettimisestä. Juuri kun kuvittelin kaiken jo olevan selvää ja seesteistä, alkaa, kuin ulkonakin myrskyävä tuuli, riepottamaan mieleni aatoksia sekoittaen valmiin konseptini ja hukaten samalla muutaman sivun taivaan tuuliin. Mieleni tahtovi, aivoni ajattelevi. Niin.. Mieli kun on sellainen kapistus, että se vaatii hoitoa ja hellyyttä sekä huolenpitoa säilyäkseen terveenä, aivan kuin koko muukin ihmisen olemus. Hoidan kyllä mieltäni ja yritän muistaa ruokkia sitä virikkeillä, silti taas tuntuu kuin olisin ruokkinut sitä liikaakin ja ajatuksia vain satelee mieleeni. Kuin ei niistä kaikista edes kiinni saa, kuinka voisi sitä tiedon määrää ymmärtää.. Ajatukseni harhailevat joka suuntaan ja kuten jo kuvasin, tuuli riepottelee niitä. Mieleni kaipaisi nyt lepoa ja rauhaa, meditatiivistä tilaa, jossa voin olla ajattelematta mitään ja näin samalla tasoittaa oloni. Vaikka rakastan tuulta ja sen viimaa, ei se sovellu pääni sisällä pidettäväksi vaan olkoon sen paikka ulkona. Sinme mahtuu se kulkemaan, vauhdillaan pauhaamaan, myskyämään. Mieleni jääköön seesteisenpään. Aivoni ajattelevi.. Oivalsin tänään, ettei karkuun lähteminen poista itse ongelmia vain vaan siirtää niiden käsittelyä, ilman syyllisyyttä ei olisi mitään, se kun on mielen luoma harha siitää, että jotain voisi muka tehdä väärin, syyllisyydestään voi päästä eroon kun myöntää tarvitsevansa apua. Ystävä hädässä tunnetaan.. On ihanaa huomata kuinka ystävien kanssa voi estotta olla oma itsensä, ei tarvitse pelätä, ei esittää mitään, he kyllä huomaisivat jos jonkin maskin ylleen vetäisi.. Kuinka siis olla aito itsensä, kokonainen itseensä luottava itsenäinen itsentunteva olento? Kuinka oppia riisumaan maski pois ja antaa itsensä toisten eteen auki, avoinna ottamaan vastaan kaiken mitä annetaan. Se on ollut tämän päivän läksyni ja uskon sen nyt oppineeni, kunhan muista ettei riitä että tietää toeriassa kuinka asiat toimii vaan täytyy myös toteuttaa ne käytännössä, ja vain harjoittelu tekee mestarin. :)
Tein tänään päätöksiä elämästäni ja uskon niiden kantavan vielä kauas. Otin yhteyttä kauan sitten tuntemaani henkilöön intuitiivisen tunteeni mukaan ja uskon sen antavan meille sen mitä kaipaamme. Muistin kuinka tärkeää on oppia päästämään irti menneisyyden kahleista ja päätin auttaa itseäni karmisten oppieni saavuttamisessa. Tulevaisuuteni olkoon valoisa ja rikas. Samaa toivon kaikille kanssaihmisilleni, valoa tielle. Rakkautta ja anteeksiantoa.