Tältä se näyttää..

Tässä niitä lupaamiani kuvia siitä tulevasta asunnostamme. Isälle myös näytille otin kuvan piipusta, kun oli puhetta siitä kuinkakohan monta hormia siinä on.. Nykyinen omistaja sanoi, että yksi hormi ainakin on tyhjänä, minusta kyllä piippu niin isolta vaikuttaa, että siinä ainakin kolme hormia on kaiken kaikkiaan. Taas tuli niin lämmin ja ihana olo siellä käydessä, tulisipa se soitto nyt vain pian niin voisimme alkaa juhlimaan uutta asuntoa. :)
Mutta koska nyt ei ole niin paljoa aikaa olla tässä koneella, joten tässä nuo kuvat ja jatkan kirjoittelua vaikka huomenna paremmalla ajalla.

Tässä vielä kuva siitä piipusta ehkä paremmin..

Uutta asuntoa katsomassa..

Kävimme tänään katsomassa omakotitaloa tästä lähistöltä ja voi kuinka ihanalta se vaikuttaa.. Olen niin pitkään haaleillut asumisesta omakotitalossa, että tuskin maltan odottaa ensi viikkoon, jolloin selviää saimmeko me asunnon.
Olen kovasti lähettänyt positiivisia ajatuksia koskien asunnon saantiamme ja tiedän kyllä kaiken käyvän niin kuin meille parhaaksi on. Tilaa tulee paljon enenpi, viisi makuuhuonetta ja olohuone sekä keittiö ja alakerrassa saunatilat ja mikä minusta kaikkein mukavinta näin suurperheessä, kaksi vessaa. :)
Poikien huoneet olenkin miettinyt valmiiksi jo etukäteen, tai jos ollaan ihan rehellisiä niin olen mielessäni suunnitellut jo lähes koko talon. :) Tällainen sisustusintoilija kun olen. Kuvia minulla ei vielä talosta ole, mutta ajattelin huomenna käydä pari nappasemassa niin saan liitettyä ne tänne teidänkin nähtäviksi. Lähinnä nyt uskon vanhempiani kiinnostavan tämän.. :)

Ihana pakkaspäivä muuten ollut. Ystäväm kuuntelevana ja kommentoivana olkapäänä olin aamulla ja annoin siinä halatessa ja silittäessä samalla reikiä. Toivon ystäväni olon helpottavan ja uskon näin kyllä apahtuvankin ajallaan.

Olen ollut todella pitkästä aikaa yhteydessä erääseen ihanaan ystävään, joka oli kateissa minulta toistakymmentä vuotta, toiselle puolelle maailmaa. Pedro vietti täällä Suomessa joskus 90-luvun alussa muutamia kuukausia ja sinä aikana ystävystyimme. Hänen kotiinpaluunsa jälkeen en saanut häneen enää yhteyttä, mutta kiitos suuri tämän nykyajan teknologian, löysin hänet viimein ja olemme päässeet meilaamaan toisillemme. 10 000 km on kuitenkin sellainen matka, ettei sieltä tai täältä ihan noin vaan lähdetä toisen luo kahville. =)

Lapset olivat tänään taas normaalia levottomanpia, kai vaistosivat oman jännitykseni tuon asuntoasian suhteen. Onneksi kuitenkin päivä sujui ilman suurempia kommelluksia ja vaikka olikin namipäivä, ei makeansyönti saanut heitä aivan sekaisin kuitenkaan. Ja ainahan meillä on täällä hulinaa ja viipellystä niin että hitaammat kyllä jalkoihin jäisi. Juuri tästä syystä odotan tosi kovasti sitä asuntoa omaksemme.
Palaamisiin siis huomenna.. Iloa ja valoa, riemua ja rakkautta!

Elämän etsintää..

Tänään on ollut antamisen päivä, ystävilleni olen apua antanut. Heidän suuria ja pieniä huoliaan kuuntelin antaen olkapään, jota vasten tukeutua. Olo on itsellä jotenkin vajaa, ontto ja hieman latistunut. Se ei kuitenkaan johdu ystävien murheista vaan oman elämän miettimisestä. Juuri kun kuvittelin kaiken jo olevan selvää ja seesteistä, alkaa, kuin ulkonakin myrskyävä tuuli, riepottamaan mieleni aatoksia sekoittaen valmiin konseptini ja hukaten samalla muutaman sivun taivaan tuuliin. Mieleni tahtovi, aivoni ajattelevi. Niin.. Mieli kun on sellainen kapistus, että se vaatii hoitoa ja hellyyttä sekä huolenpitoa säilyäkseen terveenä, aivan kuin koko muukin ihmisen olemus. Hoidan kyllä mieltäni ja yritän muistaa ruokkia sitä virikkeillä, silti taas tuntuu kuin olisin ruokkinut sitä liikaakin ja ajatuksia vain satelee mieleeni. Kuin ei niistä kaikista edes kiinni saa, kuinka voisi sitä tiedon määrää ymmärtää.. Ajatukseni harhailevat joka suuntaan ja kuten jo kuvasin, tuuli riepottelee niitä. Mieleni kaipaisi nyt lepoa ja rauhaa, meditatiivistä tilaa, jossa voin olla ajattelematta mitään ja näin samalla tasoittaa oloni. Vaikka rakastan tuulta ja sen viimaa, ei se sovellu pääni sisällä pidettäväksi vaan olkoon sen paikka ulkona. Sinme mahtuu se kulkemaan, vauhdillaan pauhaamaan, myskyämään. Mieleni jääköön seesteisenpään. Aivoni ajattelevi.. Oivalsin tänään, ettei karkuun lähteminen poista itse ongelmia vain vaan siirtää niiden käsittelyä, ilman syyllisyyttä ei olisi mitään, se kun on mielen luoma harha siitää, että jotain voisi muka tehdä väärin, syyllisyydestään voi päästä eroon kun myöntää tarvitsevansa apua. Ystävä hädässä tunnetaan.. On ihanaa huomata kuinka ystävien kanssa voi estotta olla oma itsensä, ei tarvitse pelätä, ei esittää mitään, he kyllä huomaisivat jos jonkin maskin ylleen vetäisi.. Kuinka siis olla aito itsensä, kokonainen itseensä luottava itsenäinen itsentunteva olento? Kuinka oppia riisumaan maski pois ja antaa itsensä toisten eteen auki, avoinna ottamaan vastaan kaiken mitä annetaan. Se on ollut tämän päivän läksyni ja uskon sen nyt oppineeni, kunhan muista ettei riitä että tietää toeriassa kuinka asiat toimii vaan täytyy myös toteuttaa ne käytännössä, ja vain harjoittelu tekee mestarin. :)
Tein tänään päätöksiä elämästäni ja uskon niiden kantavan vielä kauas. Otin yhteyttä kauan sitten tuntemaani henkilöön intuitiivisen tunteeni mukaan ja uskon sen antavan meille sen mitä kaipaamme. Muistin kuinka tärkeää on oppia päästämään irti menneisyyden kahleista ja päätin auttaa itseäni karmisten oppieni saavuttamisessa. Tulevaisuuteni olkoon valoisa ja rikas. Samaa toivon kaikille kanssaihmisilleni, valoa tielle. Rakkautta ja anteeksiantoa.

Kuumaa kaakaota..

Maanantaina oli eka koulupäivä ja heti perään vapaata. :) Hauskaa ainakin lasten mielestä tuollainen ns. pehmeä lasku kouluun. Olin lasten kanssa sunnuntaina lähimetsässä retkellä huimasta 18'C pakkasesta huolimatta. Ystäväni neuvoi meille reitin iki-ihanan äitikuusen luo, jonka oksat ylsivät maahan asti jättäen näin puun alle pesän. Lapset olivat paikasta aivan haltioissaan ja niinpä tulin luvanneeksi palata sinne illalla takaisin. Auringon laskiessa suuntasimme viltin ja kuuman kaakaon kera äitikuusen alle pirteässä pakkasessa, lämmin juoma maistui ihanalta kynttilän valossa. Kuusen vieressä on aukea kallio, jonka päältä pienten kanssa tiirustimme tähtiä. Kaiken kaikkiaan oikein onnistunut retki. :) Jo heti tiistaina palasimme ystävien kanssa sinne ja kyllä lasten silmät loisti. Varmasti viikonloppuna taas kulku sinne suuntaa.

Viime viikonloppu oli niin touhukas, etten ehtinyt kirjoitella. Eräs ystäväni soitti ja pyysi josko voisimme ottaa heiltä akvaariokalojen poikasia, heiltä kun suodattimesta löytyi niitä iso määrä, eikä heille enää lisää mahtuisi. Suostuin pyyntöön, josta alkoikin armoton akvaariovälineiden metsästys. Meillä näes on kyllä akvaatioita kaksin kappalein, jotka olivat olleet jo tosi kauan vain minun kiviharrastuksen täyttämänä kuiva-akvaarioina hienoimmille keräämilleni kiville. Ja tiesimme kummankin vuotavan.. Mistään kylän rautakaupasta ei löytynyt nimenomaan akvaan tarkoitettua silikonia, joten Klaukkalaan Halikattiin vaan. Sainpahan hyvän syyn käydä pyörähtämässä Viirin kirppiksellä samalla. ;) Korjauksen jälkeen, vuosi vieläkin.. :( Bongasin Keltaisen pörssin sivuilta ilmoituksen myytävästä akvasta huokealla hinnalla ja saimme kaupanpäälisiksi kalat ja kaikki tykötarpeet. :) Saimme samana iltana myös sitä silikonia lisää ja vanhoista akvaarioista isomman toimintaan, joten nyt meillä on kaksi akvaariota! :) Lapset, etenkin pikkuiset, tykkäävät kovin, istuvat ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla tuijottamassa "liveohjelmaa". :) Parempaa toki kuin TV..

Tässä ostamamme..

kaloja.. :)

Tässä vanha..

Eilen sitten oli edessä isojen poikien huoneen siivous.. en edes viitsinyt ottaa kuvaa alkutilanteesta, oli se niin hurjan näköinen. Vein pienet päiväkotiin jo heti aamupalalle ja ekaluokkalaisen lähdettyä yhdeksäksi kouluun, aloitin urakan. Huoh! Sitä tavaran määrää.. Pitkään kesti, ja vieläkin on muutama "nyssykkäkasa" läpi käymättä, mutta sainpa sen laitettua. Lopputulokseen olen hyvinkin tyytyväinen ja niin on myös pojatkin. Oli kuulemma aamulla ihana herätä, kun ei tarvinnut potkia leluja ja vaatteita askeleiden alta. Niinpä.. milloinkohan nuo oppivat.. Ehkäpä sitten, kun en enää käy heidän kotoa muutettuaan siivoamassa heillä. :) Oikeastaan tuli tosi hyvä fiilis.. Siivoaminen on ihan mukavaa. :)

näkymä ovelta.. (sumea kuva) :(
sängyt.. :)
rentoutumisnurkkaus..
keitaineen.
ILOA JA VALOA KAIKILLE!

Hyvää Uutta Vuotta!

Tulihan se vuosi viimein päätökseen ja uusi sai alun. Kaikki ihana otetaan onnellisena vastaan lämpimien halausten kera.
Tässä tuli valitettavasti kiirus kirjoitus, lupasin lapsille viettää leffaillan ja nyt ulkoa tultuamme, ovat koko ajan äänessä, joko, joko.. :) Laitan tässä nyt kuitenkin eilisen illan lasten uudenvuodentoivotuskuvat ja ulkoretkemme sadon.


Näillä siis HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2009!!! Ja tässä uusi vuosi uusin kujein..

Tämä äidille näytiksi kuinka vähän lunta meillä on. :) Terkkuja vaarille, mummille, enolle ja koiratytöille!