Aamulla aikaisin nousin ylös jo pyykkiä pesemään, kylpyhuone on kohta kattoon asti täynnä pyykkiä, loputon suo siis. Mutta jostainhan se on alettava, arkeen palaaminen siis. :) Tuntuu kuin olisi maanantai, kun eilen käytiin Mikkelissä sukuloimasssa ja sieltä sitten illalla takaisin kotiin. Tuli jotenkis sunnuntaifiilis..
Siispä tänään aloitin arjen taas. Ehtiihän sitä vielä ensi viikolla "lomaa" viettämään. Tänään käyn hakemassa ystävättären lapsen meille päiviäkodista hoitoon illaksi, saa tovin ystäväkin hengähtää ja rauhassa shoppailla. Meidän pojat ovatkin jo kovasti ystäväänsä kaivanneet, joulun alla kun kiirettä riitti meillä kummallakin ystäväni kanssa, ettemme ehtineet juurikaan tapaamaan. Nyt sitten ssavat leikkiä. :)
Aivan ihana ilma ulkona, täytyy kyllä kohta hypätä ulkovaatteisiin koko sakki, ja mennä tuonne tuota ihanaa valoilmiötä ihastelemaan, joka viimeinkin yrittää näyttäytyä. Eilen Mikkelinmatkalla Heinolan jälkeen paistoi kyllä tovin aurinko ja sitä suurin innokkain siemauksin ahmin muistiini, kuin peläten sen taas jäävän painuksiin pitkäksi ajaksi. Kuitenkin nyt näyttää siltä, että tapaamme tänään sen vanhan ystävän myös täälläkin. Huoleni oli siis turhaa..
Ekaluokkalaisemme soitti eilen aamulla mummulasta, josko voisin tulla jo pian hakemaan kotiin. Ikävä on kuulemma niin kova.. Jäi surku fiilis siitä.. Ei ollut kai sitten niin kivaa kun ei serkkunsa tullutkaan heti samana päivänä kuin hän ja nyt oli yksin joutunut jo päivän puuhaamaan. Ei ole helppoa olla lapsi..
Ehkä osaisin ymmärtää lapsiani taas paremmin, jos yritän muistaa miltä asiat silloin minusta tuntuivat, kun olin pieni. Mitkä oli suurimmat huoleni aiheet ja mitä kaikkea jännitin tai pelkäsin. Mistä kaikesta tulinkaan onnelliseksi ja mitkä asiat minut sai nauramaan.. Muistelen siis omaa lapsuutttani ja asetun niiden nuistojen avulla lasteni asemaan ja yritän tehdä heidän lapsuudestaan ja kasvustaan mahdollisimman turvallista, antoisaa ja raukkauden täyttämää. :)
Nyt se aurinko paistaa.. ei kun pihalle!
Siispä tänään aloitin arjen taas. Ehtiihän sitä vielä ensi viikolla "lomaa" viettämään. Tänään käyn hakemassa ystävättären lapsen meille päiviäkodista hoitoon illaksi, saa tovin ystäväkin hengähtää ja rauhassa shoppailla. Meidän pojat ovatkin jo kovasti ystäväänsä kaivanneet, joulun alla kun kiirettä riitti meillä kummallakin ystäväni kanssa, ettemme ehtineet juurikaan tapaamaan. Nyt sitten ssavat leikkiä. :)
Aivan ihana ilma ulkona, täytyy kyllä kohta hypätä ulkovaatteisiin koko sakki, ja mennä tuonne tuota ihanaa valoilmiötä ihastelemaan, joka viimeinkin yrittää näyttäytyä. Eilen Mikkelinmatkalla Heinolan jälkeen paistoi kyllä tovin aurinko ja sitä suurin innokkain siemauksin ahmin muistiini, kuin peläten sen taas jäävän painuksiin pitkäksi ajaksi. Kuitenkin nyt näyttää siltä, että tapaamme tänään sen vanhan ystävän myös täälläkin. Huoleni oli siis turhaa..
Ekaluokkalaisemme soitti eilen aamulla mummulasta, josko voisin tulla jo pian hakemaan kotiin. Ikävä on kuulemma niin kova.. Jäi surku fiilis siitä.. Ei ollut kai sitten niin kivaa kun ei serkkunsa tullutkaan heti samana päivänä kuin hän ja nyt oli yksin joutunut jo päivän puuhaamaan. Ei ole helppoa olla lapsi..
Ehkä osaisin ymmärtää lapsiani taas paremmin, jos yritän muistaa miltä asiat silloin minusta tuntuivat, kun olin pieni. Mitkä oli suurimmat huoleni aiheet ja mitä kaikkea jännitin tai pelkäsin. Mistä kaikesta tulinkaan onnelliseksi ja mitkä asiat minut sai nauramaan.. Muistelen siis omaa lapsuutttani ja asetun niiden nuistojen avulla lasteni asemaan ja yritän tehdä heidän lapsuudestaan ja kasvustaan mahdollisimman turvallista, antoisaa ja raukkauden täyttämää. :)
Nyt se aurinko paistaa.. ei kun pihalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti