Ompelua.. ja vähän muutakin.. :)

Eilen illalla sain viimeinkin valmiiksi, joulusiivouksien keskeyttäneen, ompelutyön. Tildan ohjeita mukaellen syntyi tällainen..
Aika suloinen ainakin pienen omistajansa mielestä.. Annoin sen meinaan nuorimmaiselleni. :)
Tänään onkin mennyt aika suunnitellessa uusia ompeluksia ja laskiessa budjettia.. Viimeinen ei niin ihanaa puuhaa. Tulin tulokseen, ettei uusiin hankintoihin ole varaa ainakaan lähitulevaisuudessa. :(
Eilen kävin työkkärissä katselemassa kurssipaikkoja, mutta täällä meillä tarjontaa ei juurikaan ole. Ajattelin kuitenkin hakea helmikuussa alkavaan kukka- ja puutarhamyyjän kurssille, josko sinne sitten pääsisi, vaikka hakijoista valitaankin vain 17 kurssille. Saa nähdä kuin naisen käy. Siksi aikaa kuitenkin ajattelin ainakin itseäni kehittää tuon ompelun saralla ja kenties ehdin tässä jotain muutakin keksimään.
Keramiikka alkaa vasta kahden viikon päästä, ja jotenkin tuntuu kuin pää olisi vieläkin jumissa, niin ettei uusia keramiikkaideoita oikein meinaa syntyä. Voisin tietysti toteuttaa jo hyväksi havaittuja töitä ja lisätä niiden tuotantoa, mutta nähtäväksi jää sekin. Aika ajoin tuntuu kuin jymähtäisin vain paikoilleni enkä jaksaisi jäsentäkään liikauttaa. Ja välillä taas toivon, että olisin karhu, joka syksyn tullen kömpii nukkumaan ja kevätauringon lämmittäessä, taas heräisi..
Katsoimme lasten kanssa eilen jouluna tv:stä tulleen Unna ja Nuuk- elokuvan. Sen kertomus herätti vahvoja tunteita minussa ja koin kovasti kaipuuta omille alkujuurilleni Lapin "noitien" luo. Ehkäpä saan säästettyä niistä pienistä rahoistani niin paljon, että voin viimeinkin osallistua kesällä järjestettävälle shamaanirummun valmistuskurssille.. Olen usein unissani ja meditaatiotilassa tuntenut savun tuoksun ja nähnyt itseni soittamassa kehärumpua leirinuotion äärellä. Pelkkä ajattelukin tuo savun tuoksun muiston niin vahvana, että voin melkein haistaa sen oikeasti.. Olisinpa taas siellä.. :)
Tosiasia on, että vaikka toivon välillä olevani jossain muualla, olen silti äärimmäisen onnellinen tästä elämästä jota nyt elän. Lapseni ovat minulle valo ja elämän tie, jota nyt kuljen. Olen heistä kaikista niin onnellinen, että sydän tuntuu pakahtuvan, kun ajattelenkin heitä.
Joten kaikenkaikkiaan ja oikeastaan olen täysin onnellinen juuri siihen mitä elämä minulle eteen antaa opittavaksi ja minne vie kulkemaan. Otan kaiken vastaan avoimin mielin ja tulen nauttimaan jokaisesta hetkestä.

Ah se ihana aurinko!

No niin.. Ulkona tuli käytyä, vieläkin ihanempi ilma kuin mitä osasinkaan odottaa. Tässäpä kuvi siis..

Nurmijärvi kierretty.. :)

Juhlinnan jälkeen...

Aamulla aikaisin nousin ylös jo pyykkiä pesemään, kylpyhuone on kohta kattoon asti täynnä pyykkiä, loputon suo siis. Mutta jostainhan se on alettava, arkeen palaaminen siis. :) Tuntuu kuin olisi maanantai, kun eilen käytiin Mikkelissä sukuloimasssa ja sieltä sitten illalla takaisin kotiin. Tuli jotenkis sunnuntaifiilis..
Siispä tänään aloitin arjen taas. Ehtiihän sitä vielä ensi viikolla "lomaa" viettämään. Tänään käyn hakemassa ystävättären lapsen meille päiviäkodista hoitoon illaksi, saa tovin ystäväkin hengähtää ja rauhassa shoppailla. Meidän pojat ovatkin jo kovasti ystäväänsä kaivanneet, joulun alla kun kiirettä riitti meillä kummallakin ystäväni kanssa, ettemme ehtineet juurikaan tapaamaan. Nyt sitten ssavat leikkiä. :)
Aivan ihana ilma ulkona, täytyy kyllä kohta hypätä ulkovaatteisiin koko sakki, ja mennä tuonne tuota ihanaa valoilmiötä ihastelemaan, joka viimeinkin yrittää näyttäytyä. Eilen Mikkelinmatkalla Heinolan jälkeen paistoi kyllä tovin aurinko ja sitä suurin innokkain siemauksin ahmin muistiini, kuin peläten sen taas jäävän painuksiin pitkäksi ajaksi. Kuitenkin nyt näyttää siltä, että tapaamme tänään sen vanhan ystävän myös täälläkin. Huoleni oli siis turhaa..
Ekaluokkalaisemme soitti eilen aamulla mummulasta, josko voisin tulla jo pian hakemaan kotiin. Ikävä on kuulemma niin kova.. Jäi surku fiilis siitä.. Ei ollut kai sitten niin kivaa kun ei serkkunsa tullutkaan heti samana päivänä kuin hän ja nyt oli yksin joutunut jo päivän puuhaamaan. Ei ole helppoa olla lapsi..
Ehkä osaisin ymmärtää lapsiani taas paremmin, jos yritän muistaa miltä asiat silloin minusta tuntuivat, kun olin pieni. Mitkä oli suurimmat huoleni aiheet ja mitä kaikkea jännitin tai pelkäsin. Mistä kaikesta tulinkaan onnelliseksi ja mitkä asiat minut sai nauramaan.. Muistelen siis omaa lapsuutttani ja asetun niiden nuistojen avulla lasteni asemaan ja yritän tehdä heidän lapsuudestaan ja kasvustaan mahdollisimman turvallista, antoisaa ja raukkauden täyttämää. :)
Nyt se aurinko paistaa.. ei kun pihalle!

Joulupäivää..

Niin koitti joulu ja juhla tuo ja mieli kaipaa taas rauhaa sekä rakkautta.

Lapset saivat taas tämänkin joulun loistamaan iloisilla kiljahduksillaan. Nuorimmainen tosin koki karvaan pettymyksen, kun pukki ei ehtinytkään käymään ja lahjaksi ei tullutkaan kauan kaipaamaa helikopteria, lisäksi isoveli vielä rikkoi uuden rumpusetin, oli itku valmis. :( Äidin sydäntä raastoi toisen epätoivo ja vain pystyin sylissä pitäen lohduttamaan pientä juhlijaa.
Pienten pettymykseksi isovanhemmillekin tuli kiirus pois lahjojen jaon jälkeen, joten pikkumies oli todella surkeana. Isäni oi kyllä kovasti kipeänä, joten oli ymmärrettävää heidän aikainen lähtönsä. Isommat lapset tuskin huomasivat vanhempieni lähtöä omilta puuhiltaan. :)
Keskimmäinen lähti tänään toisen isoäidin luokse, jossa olikin odottamassa vielä muutama paketti. :) Lähtijä oli myös erityisen mielissään uudesta ensimmäisestä puhelimestaan, joka ekaluokkalaiselle tulikin tarpeeseen. Kameralla näpsittiin jo illalla paljon kuvia. :)
Hiljaisuus laskeutui vasta puolen yön aikaan, kun isännän kanssa viimein painuimme yöpuulle, lähtivät isoimmat viimeinkin myös nukkumaan. Yöllä nuorimmainen taas tapansa mukaan könysi viereeni ja työnsi jäiset varpaansa mahaani lämpeämään. :/ hrrrrrrrrrr Ihana herätys..
Aamulla heräsin kissojen juoksuun, pikkuisten "jahdatessa" niitä syliinsä. Oli hetken sellainen ikävä haikeus ja surumielisyys, nytse joul on jo ohi.. Vieläkin on hieman ikävä fiilis, muta toisaalta, ainakin saimme kaikki tänäkin jouluna olla yhdessä vaikkakin vain tovin, kuitenkin rakkaiden kanssa. Ja se jos mikä on koko joulun tarkoitus.
Oikein rauhallista ja lempeää joulun jatkoa kaikille!

Vielä kaksi yötä..

Pikkuiset ovat olleet koko aamun vallan vallattomia, huomaa että ikävä on päiväkotiin ja nyt pakosta joutuvat keskenään vallan leikkimään. Siitäkös se soppa syntyykin.. Onneksi sain nuorimman nukkuman edes toviksi päiväunia niin hiljentyi isonpikin seuraamaan rauhassa isoveljien puuhailuja.
Kolli tuli tervehtimään koneelle eksynyttä ja jäi tähän pöydälle hetkeksi kanssani kirjoittelemaan ja puskeskelemaan. Pienellä on kova hellyyspuuska taas vaihteeksi. Neitiä hervemmin syliin saa, sellainen hienohelma arkajalka kun on. Joskus iltaselle ennen heidän leikkihetkiään, lasten jo käytyä nukkumaan, saattaa viereen kellahtaa ja hiljaa kehräämään alkaa. Onnellisia näyttävät kumpikin olevan. Koiramme, vaikka vanha jo onkin, on hyvin tyynenä ja arvovaltaisena ottanut uudet tulokkaat vastaan. Kolli kyllä välillä yrittää kokeilla valloittaa "laumanjohtajan" paikkaa, huonolla menestysellä. Ei koira mitään estelisi, me ihmiset hoidamme tuon "nuhtelupuolen" ja on nyt vanhus saanut rauhassa ollakin. :)

Lapset jaksavat kinutu pelaamista, ja viimein heltisin. Tiedän kuinka pitkä odottavan aika on, enkä halua heidän ihan seinillekään hyppivän. Pelatkoon nyt, kun on pelipäiväkin, vaikka kello onkin noin vähän.
Olen kovasti toivonut lumisadetta joka luvattiin tänne meille eteläänkin, vaan hiljaista on sillä rintamalla ollut. Pilviä kyllä riittää, vaikka olen häivähdyksen vanhasta taivaasta tänään nähnytkin kuuden viikon tauon jälkeen. :) Ihanaa!! Alkoi jo tuntumaan ettei sitä taivasta enää tuon paksun pilvipeitteen takaa löytyisikään. Huoleni oli onneksi turhaa..
Kornia.. Kaipaan siis kovasti sitä ihanaa lumisadetta, joka valaa valkoiseksi tämän kostean maan, mutta samalla toivoisin jo auringon paistavan kokonaan ja pitkään, olen sitä liian kauan jo ikävöinyt. Kuusi viikkoa on aivan liian pitkä aika ilman aurinkoa. Pitäisi varmasti hankkia se kaamosvalaisin, mutten ole varma ajaako se kuitenkaa samaa asiaa kuin ihka oikea aurinko..
Onneksi kevät tulee, niin kuin jokaikinen vuosi, myös ensi vuonnakin ja viimeistään silloin se aurinkokin näyttäytyy useammin Suomen taivaalla.
Ensin kuitenkin tämä joulu..
Joululahjat ovat vielä paketoimatta, parit joululahjukset pitänee vielä käydä hakemassa.. Menee pakostakin huomiseen, tänään olemme lupautuneet piparinleivontaan.. Ehkäpä illalla ehdin tänne sanasen vielä kirjoittamaan. :)



Tässä oli vielä kuvat meidän kissalapsistamme.. :)

Joulu oveen jo kolkuttaa..

Ja me toivotamm.. (Oheinen kuva on lainattu wikipedian sivuilta, kuva on vuodelta 1919 ja otettu Oulussa.)

Joulusiivoukset on tehty ja viimeinkin pääsee rauhottumaan ja nauttimaan lasten suuresta odotuksesta ja jännityksestä. Levollinen ja rento mieli valtaa ja olen jälleen tyytyväinen etten haalinut itselleni liikaa askareita tähän jouluun vaan tyydyin helppoon ja yksinkertaiseen. Saa sitä stressata ihan tarpeeksi arkena, miksi siis tuhlata näinkin ihana aika kuin joulu sellaiseen. Se tulee ja menee joka vuosi ja aina kuitenkin kaikki ovat olleet tyytyväisiä lopputulokseen. :)
Jouluinen rakastava mieli se sen oikean joulumielen tuo..
Lasten loistavat silmät lahjoja jaettaessa iloinen ja niin hellyyttävä lisä siinä.
Nyt nauttimaan sunnuntaisesta leffahetkestä lasten kanssa. . :)

Ajattelin vielä lisätä tämän kuvan uudesta ideastani.Tässä käytin servettilakkatekniikkaa sekä tarranauhoja vanhan "lastulevy"lipaston

kaunistamiseksi.

Sunnuntai 14. syyskuuta 2008

Päätin minäkin kokeilla taitojani bloginpitäjänä, tosin voi olla
etten ehdi tähän niin aktiivisesti kirjoittelemaan.
Neljän poikani kanssa aika menee nopsaan ja vauhdikkasti,
tietysti työkin vie oman ajan sekä koko arjen pyörittäminen. :)
Mutta yrittänyttä ei laiteta..
Tässäpä siis nuorimmaiset esittelevät ihania uusia saamisiaan.