Taas on aika vierähtänyt ja paljon tapahtunut.
Aloitin tämän viikon maanantaina Polku työeämään-kurssin ja kiirettä on siksi pitänyt. Ei ole juurikaan koneelle jaksanut tulla koulupäivän ja sen jälkeisten kotiaskareiden jälkeen. Kummasti se väsyttää, kun ei ole kodin ulkopuolella taas muutamaan kuukauteen kauppareissuja ja lasten kuskailluja lukuunottamatta kulkenut.
Uusien ihmisten tapaaminen on minulle mieluisaa, mutta viime syksynä sairastuin ahdistuksen aiheuttamaan paniikkihäiriöön ja nyt kurssin alussa kärsinkin jännitystiloista kovasti. Alkuviikko oli raskas, hartiat olivat jumissa jännittyneisyyteni vuoksi ja sen myötä päänsärkykohtaukset ottivat vallan. Torstaina edessä olikin järkyttävä migreenikohtaus. Perjantaina jännitin vielä kotoa lähtiessäni, mutta koululle päästyä huomasinkin olevani aivan rentoutunut.
Olin siis viimeinkin päässyt eteenpäin itseni hallinnassa ja pystyin täyspainoisesti osallistumaan perjantain opintoon. :)
Elämä ei ole niin vakavaa, että tarvitsee itsensä kipeeksi asti jännittää. Tosin se ei kaikille ole helppoa, minulle onneksi tällä kertaa kuitenkin helpohkoa.
Tänään olikin sitten pakko ryhdistäytyä myös kodinhoidossa ja tartuin heti aamusta imuriin ja luuttusin lattiat. Pyykkivuori oli mieheni aktiivisuudesta pysynyt aisoissa, jopa pienentynyt, joten pääsin tähän koneelle toviksi istahtamaan. :) Olen kiitollinen jakasessani elämää hänen kanssaan. Hän kannusti jaksamaan vaikka alkuviikko olikin vaikeaa ja panosti omalla tekemisellään minun jaksamiseen. Kiitos siitä! :)
Kevättä kohti ollaan menty kovaa vauhtia, lumet sulaa kohisten ja ah niin ihana loska kulkeutuu joka paikkaan. Lapset ovat aina litimärkiä ja olenkin ihan vakavissani harkinnut kenkäkuivarin hankintaa. Mutta saa nyt nähdä..
Oikein ihanaa ja suloista sunnuntaita kaikille teille ja muistakaa: Elämä on ihanaa. :)
Iloa ja valoa!
Aloitin tämän viikon maanantaina Polku työeämään-kurssin ja kiirettä on siksi pitänyt. Ei ole juurikaan koneelle jaksanut tulla koulupäivän ja sen jälkeisten kotiaskareiden jälkeen. Kummasti se väsyttää, kun ei ole kodin ulkopuolella taas muutamaan kuukauteen kauppareissuja ja lasten kuskailluja lukuunottamatta kulkenut.
Uusien ihmisten tapaaminen on minulle mieluisaa, mutta viime syksynä sairastuin ahdistuksen aiheuttamaan paniikkihäiriöön ja nyt kurssin alussa kärsinkin jännitystiloista kovasti. Alkuviikko oli raskas, hartiat olivat jumissa jännittyneisyyteni vuoksi ja sen myötä päänsärkykohtaukset ottivat vallan. Torstaina edessä olikin järkyttävä migreenikohtaus. Perjantaina jännitin vielä kotoa lähtiessäni, mutta koululle päästyä huomasinkin olevani aivan rentoutunut.
Olin siis viimeinkin päässyt eteenpäin itseni hallinnassa ja pystyin täyspainoisesti osallistumaan perjantain opintoon. :)
Elämä ei ole niin vakavaa, että tarvitsee itsensä kipeeksi asti jännittää. Tosin se ei kaikille ole helppoa, minulle onneksi tällä kertaa kuitenkin helpohkoa.
Tänään olikin sitten pakko ryhdistäytyä myös kodinhoidossa ja tartuin heti aamusta imuriin ja luuttusin lattiat. Pyykkivuori oli mieheni aktiivisuudesta pysynyt aisoissa, jopa pienentynyt, joten pääsin tähän koneelle toviksi istahtamaan. :) Olen kiitollinen jakasessani elämää hänen kanssaan. Hän kannusti jaksamaan vaikka alkuviikko olikin vaikeaa ja panosti omalla tekemisellään minun jaksamiseen. Kiitos siitä! :)
Kevättä kohti ollaan menty kovaa vauhtia, lumet sulaa kohisten ja ah niin ihana loska kulkeutuu joka paikkaan. Lapset ovat aina litimärkiä ja olenkin ihan vakavissani harkinnut kenkäkuivarin hankintaa. Mutta saa nyt nähdä..
Oikein ihanaa ja suloista sunnuntaita kaikille teille ja muistakaa: Elämä on ihanaa. :)
Iloa ja valoa!
2 kommenttia:
Voi hitto, se on niin liiankin tuttua tuo ahdistus ja ahdistus/paniikkikohtaukset. Tsemppiä!! ja Haleja!!
Onnea uudelle opintielle! Toivotaan että pystyt pikkuhuljaa asiasta nauttimaan.Aurinkoa.
Mia
Lähetä kommentti