Minne ihmeeseen aika menee niin kiihtyvää tahtia?
Tuntuu, etten meinaa mukana pysyä, hukkaan ajantajun välillä kokonaan ja vain nautin ympäröivästä mailmasta. Vaikka lapset olivatkin pari viikkoa tuossa kipeinä, ja myönnettäköön ettei se koko ajan ruusuista ollut, olin kuitenkin kokonaisvaltaisesti onnellinen, ettei meillä ollut sinä aikana mitään aikatauluja. Ei ollut kiire kouluun, ei päiväkotiin, minnekään. Vain me yhdessä iloissa ja suruissa, pakoitettuina käsittelemään kaikki eteemme tulevat asiat ja tulihan niitä, tietäähän sen. Neljä ohmistä "lukittuina" samoihin tiloihin viikoksi, ilman "lupaa" ulospääsyyn, konflikteja ei voinut välttää.. Kuitenkin selvisimmesiitä taas ilman isompia hermoromahduksia. Kaikki ovat viimeinkin parantuneet ja saavat vapaina "juosta laitumilla". :)
Isot ovat olleet ulkosalla tänäänkin liki koko päivän ja mekin ollaan pienten kanssa siellä pariin otteeseen käyty vaatteet kastamassa, koko piha on lätäköiden ja mudan vallassa, kastumiselta siis ei ole voinut välttyä. :) Lapset ovat kuitenkin olleet tyytyväisiä ja se lienee kaikkein tärkeintä kaikessa.
Virpojia kävi yllättävän vähän, onneksi, pienet ehtiväs meinaan aamulla salaa syömään liki kaikki virpomislahjuksista.. Tänä vuonna meillä kaikki passasi virpomisaktiviteetin tyytyväisenä. Ehkäpä ensi vuonna se taas innostaa, tai sitten ei.. En tiedä miksei edes isot olleet nk. ilmaisen herkun tiedossa innostuneita virvontakierrokselle, mutta ihan hyvä näinkin. Minusta se on aivan vapaaehtoista.
Mieli tekisi vielä lähteä kävelylle, jos vain saan pienet innostumaan lähdöstä mukaani VAIN kävelylle.. Pitänee houkutella jollain "porkkanalla"..(ehkäpä pellolla näkyisi jäniksen jalanjälkiä, tai jollain vastaavalla)..
Olen lisännyt taas kuvia unelmien kirjaan ja lisäilen niitä vaikka illalla tai sitten huomenna pojat vietyäni.. Nyt lähden sinne kävelylle..
ILOA JA VALOA KAIKILLE!
RAKKAUTTA JA RAUHAA!
Tuntuu, etten meinaa mukana pysyä, hukkaan ajantajun välillä kokonaan ja vain nautin ympäröivästä mailmasta. Vaikka lapset olivatkin pari viikkoa tuossa kipeinä, ja myönnettäköön ettei se koko ajan ruusuista ollut, olin kuitenkin kokonaisvaltaisesti onnellinen, ettei meillä ollut sinä aikana mitään aikatauluja. Ei ollut kiire kouluun, ei päiväkotiin, minnekään. Vain me yhdessä iloissa ja suruissa, pakoitettuina käsittelemään kaikki eteemme tulevat asiat ja tulihan niitä, tietäähän sen. Neljä ohmistä "lukittuina" samoihin tiloihin viikoksi, ilman "lupaa" ulospääsyyn, konflikteja ei voinut välttää.. Kuitenkin selvisimmesiitä taas ilman isompia hermoromahduksia. Kaikki ovat viimeinkin parantuneet ja saavat vapaina "juosta laitumilla". :)
Isot ovat olleet ulkosalla tänäänkin liki koko päivän ja mekin ollaan pienten kanssa siellä pariin otteeseen käyty vaatteet kastamassa, koko piha on lätäköiden ja mudan vallassa, kastumiselta siis ei ole voinut välttyä. :) Lapset ovat kuitenkin olleet tyytyväisiä ja se lienee kaikkein tärkeintä kaikessa.
Virpojia kävi yllättävän vähän, onneksi, pienet ehtiväs meinaan aamulla salaa syömään liki kaikki virpomislahjuksista.. Tänä vuonna meillä kaikki passasi virpomisaktiviteetin tyytyväisenä. Ehkäpä ensi vuonna se taas innostaa, tai sitten ei.. En tiedä miksei edes isot olleet nk. ilmaisen herkun tiedossa innostuneita virvontakierrokselle, mutta ihan hyvä näinkin. Minusta se on aivan vapaaehtoista.
Mieli tekisi vielä lähteä kävelylle, jos vain saan pienet innostumaan lähdöstä mukaani VAIN kävelylle.. Pitänee houkutella jollain "porkkanalla"..(ehkäpä pellolla näkyisi jäniksen jalanjälkiä, tai jollain vastaavalla)..
Olen lisännyt taas kuvia unelmien kirjaan ja lisäilen niitä vaikka illalla tai sitten huomenna pojat vietyäni.. Nyt lähden sinne kävelylle..
ILOA JA VALOA KAIKILLE!
RAKKAUTTA JA RAUHAA!
